Minä itse.

10 PRINT "MITA JOS?"
20 GOTO 10

Marko Linturi — teknologiaa vuodesta 1986. Ja vähän ennenkin.

Ensimmäinen tietokoneeni oli MSX. En osannut vielä kunnolla lukea, mutta sehän ei estänyt ohjelmoimasta.

Kopioin BASIC-koodia oppikirjoista, painoin RUN ja ihmettelin, mitä ruudulla tapahtui. Aina ei ollut selvää, miksi jokin toimi. Vielä vähemmän, miksi jokin ei toiminut.

Mutta yksi asia selvisi nopeasti: tietokoneella pystyi tekemään paljon muutakin kuin pelaamaan.

Ja siitä se sitten lähti.

Vuonna 1986 sain ensimmäisen PC-tietokoneeni. Siitä alkoi päivityskierre, joka tuli myöhemmin varsin tutuksi.

Uusi näytönohjain? Tarvitaan. Lisää muistia? Ehdottomasti. Nopeampi prosessori? Kesätyörahoille löytyi taas käyttöä.

Samalla BASIC vaihtui Pascaliin, Turbo Pascaliin, C:hen ja C++:aan. Pikkuhiljaa mukaan tuli myös assembleria.

Pelkkä valmiiden ohjelmien käyttäminen ei enää riittänyt. Halusin ymmärtää, miten ne toimivat — ja miten niistä voisi tehdä parempia.

90-luvun alussa teimme kaveriporukalla demoja. Siihen aikaan grafiikan piirtäminen ruudulle ei ollut itsestäänselvyys, vaan melkoinen ohjelmointitehtävä.

Kirjoitimme omia grafiikkarutiineja, optimoimme koodia ja mietimme, miten tietokoneesta saisi irti mahdollisimman paljon.

Se oli aikaa, jolloin alhaisen tason ohjelmointi ja grafiikan matematiikka tulivat tutuiksi ihan käytännön kautta. Samat perusideat elävät edelleen modernissa grafiikkaohjelmoinnissa.

Sitten teini-ikäinen minä teki suuren urapäätöksen.

Suomessa ei varmaan kannata yrittää ansaita elantoaan pelejä tekemällä.

Näin jälkikäteen arvioituna tulevaisuuden ennustaminen ei ehkä ollut vahvin osaamisalueeni.

Ohjelmointi jäi hetkeksi taka-alalle. Kiinnostus tietotekniikkaan ei.

Novo Group Oyj · Software Specialist · 1/2000–11/2003

Ensimmäisessä varsinaisessa IT-alan työpaikassani Novo Groupilla työskentelin lähitukitehtävissä.

Huomasin nopeasti jotain, mikä on ohjannut tekemistäni siitä lähtien.

Jos tiedetään, mikä tietokoneessa on vikana ja miten se korjataan, miksi käyttäjän pitäisi odottaa paikalle tulevaa tukihenkilöä?

Aloin rakentaa skriptejä ja ratkaisuja, joilla tunnettuja ongelmia voitiin korjata etänä. Samalla automatisoin uusien työasemien asennuksia ja muita toistuvia tehtäviä.

Tavoitteena ei ollut vain helpottaa omaa työtäni.

Tavoitteena oli, ettei käyttäjän tarvitsisi edes huomata ongelmaa.

Silloin ymmärsin, kuinka paljon hyvällä automaatiolla voi oikeasti saada aikaan.

Pohjolan Voima Oy · System Specialist · 11/2003–9/2016

Vuonna 2003 siirryin Pohjolan Voimaan.

Kolmentoista vuoden aikana ehdin nähdä tietohallinnon toimintaa monesta näkökulmasta: palvelujen kehittämistä, sisään ottamista, ulkoistamista ja kokonaisuuksien rakentamista uudelleen.

Sain kokemusta siitä, mitä tapahtuu, kun teknologia, toimittajat, sopimukset ja liiketoiminnan todelliset tarpeet kohtaavat.

Ja toisinaan eivät kohtaa.

Kun lähes koko ulkoistamisen ja sisäistämisen ympyrä oli tullut tutuksi, oli aika tehdä jotain uutta.

Päätin ulkoistaa itseni Atealle.

Atea · Service Delivery Manager & Service Lead · 10/2016–10/2020

Atealla pääsin tarkastelemaan IT-palveluja palveluntoimittajan näkökulmasta.

Vastuulleni tuli suuria ja vaativia asiakkuuksia, joissa toimin palvelun toimitusvastaavana ja Service Delivery Managerina.

Työhön kuului palvelulupausten lunastamista, muutosten hallintaa, yhteistyötä asiakkaiden kanssa ja joskus varsin konkreettista tulipalojen sammuttamista.

Opin, että hyvä palvelu ei tarkoita pelkästään toimivaa teknologiaa.

Se tarkoittaa myös luottamusta, ennakoitavuutta ja sitä, että joku kantaa vastuun silloin, kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.

Vuonna 2025 päätin ottaa askeleen kohti jotain uutta.

Takana oli pitkä ura IT-palvelujen, asiakkuuksien, ihmisten ja kansainvälisten toimintamallien johtamisessa. Edessä mahdollisuus syventää osaamistani tekoälyssä, automaatiossa ja modernissa ohjelmistokehityksessä.

Palasin siis takaisin koodin ääreen.

Tosin maailma oli ehtinyt muuttua melkoisesti sitten Turbo Pascalin ja assemblerin.

Python, TypeScript, JavaScript, Node.js, modernit sovelluskehykset, no-code-työkalut ja agenttiavusteinen ohjelmistokehitys avasivat kokonaan uudenlaisen työkalupakin.

Hämmästyttävintä ei kuitenkaan ollut yksittäinen uusi teknologia.

Vaan se, kuinka paljon yksi ihminen pystyy nykyään rakentamaan.

Olen viimeisen vuoden aikana kehittänyt omia sovelluksia, automaatioita ja tekoälyä hyödyntäviä järjestelmiä sekä tutkinut niiden soveltamista todellisiin liiketoiminnan tarpeisiin.

Ja huomannut, että lähes neljän vuosikymmenen jälkeen uuden oppiminen voi tuntua aivan yhtä innostavalta kuin ensimmäisen BASIC-ohjelman käynnistäminen.

Vuosien varrella olen nähnyt lukemattomia organisaatioita, joissa fiksut ja osaavat ihmiset käyttävät valtavasti aikaa asioihin, jotka teknologia voisi hoitaa heidän puolestaan.

Ongelma ei yleensä ole ideoiden puute.

Moni IT-johtaja ja asiantuntija tietää hyvin, missä olisi parannettavaa. Mutta kun kalenteri täyttyy operatiivisista vastuista, kiireellisistä ongelmista ja jatkuvista muutoksista, uusien mahdollisuuksien tutkimiseen ei yksinkertaisesti jää aikaa.

Tiedän tunteen. Olen itse istunut sillä puolella pöytää.

Juuri näissä tilanteissa haluan auttaa.

Minua kiinnostavat konkreettiset ongelmat, joihin voidaan rakentaa konkreettisia ratkaisuja. Sellaisia, jotka vähentävät turhaa työtä, parantavat tuottavuutta ja tekevät ihmisten arjesta sujuvampaa.

Ja parhaimmillaan ensimmäiset tulokset voidaan saavuttaa yllättävän nopeasti.

Tekoäly ja moderni automaatio eivät tietenkään poista tarvetta hyvälle suunnittelulle, tietoturvalle tai toimiville prosesseille. Päinvastoin.

Uusi teknologia on parhaimmillaan silloin, kun tuottavuus, käytettävyys ja tietoturva kehittyvät yhdessä.

Minulle tärkeintä ei ole käyttää uusinta teknologiaa vain siksi, että se on uutta.

Tärkeintä on löytää tapa, jolla siitä syntyy todellista hyötyä.